Voiko yksi lapsi muuttaa miljoonien ja miljoonien ihmisten
elämän?
Kaikki synnytyksessä mukana olleet vanhemmat tietävät, ettei
arkisessa maailmassamme, johon toki liittyy suuria riemuja ihmisistä,
urheiluvoitoista, luonnonihmeistä tai ihan tavallisia pienien hetkien
uskomattomiakin iloja, jotka saavat huutamaan, hyppimään tai
parhaimmillaan vain itkemään ilosta ja onnesta, mikään silti tule
lähellekään sitä tunnetta, kun pitkän odotuksen jälkeen (sen puolesta
pariin sekuntiin) kuuluu se ensimmäinen rääkäisy sen olemattoman hennon
ja särkyväisen haavoittuvan pienen ihmisen keuhkojen pohjasta huutaen:
minä omistan sinut ikuisesti, olen sinusta.
Kun tietää tuon tunteen, ei ole turhan vaikea kuvitella siihen jatkuvaa yhteenkasvamista, lapseen kiintymistä (siis edelleen suuremmin osaksi tuota sinusta tullutta osaa sinusta, joka erillisyydessään saa sinut suojelemaan, raatamaan, taistelemaan, repimään vaikka vuoria tieltänsä puolustaaksesi omaa lastasi).
Tuo isää tai äitiä ajava rakkauden voima on
suurempi mitään asiaa tai aatetta, jonka puolesta palaa. Antaa henkensä
olisi tarvittaessa vähintä mitä tehdä lapsensa eteen.
Kun tietää tai pystyy kuvittelemaan edellä mainitut, ei ole
vielä lähelläkään tietämystä siitä, miltä tuntuisi yllättäen
yhtäkkisesti pystymättä millään vaikuttamaan sattumanvaraisilta ja
järjen, uskon ja kaiken oikeudenmukaisuuden vastaisien tapahtumien
ottaessa haltuun ja pois sinusta tuon vaalimasi pienen ihmisen, kuoleman
kylmään syliin.
Lapsi on kuollut.
Ja siinä missä lapsi muuttaa ja mullistaa vanhempiensa
elämän on jotain vavahduttavaa, mutta siinä että lapsi kuolee, on jotain,
joka jää täysin vaille ymmärrystä. Jää vain kyvyttömyys. Toisaalta
tällainen kaiken hyvyyden ja kohtuuden vastainen tapahtuma voi muuttaa
maailmaa.
Lapsia on kuollut, paljon. Tuskin kukaan edes tietää kuinka
monet ruumiit makaavat tai maatuvat Syyrian kylissä, kaupungeissa,
teiden varsilla, välimeren pohjassa. Taas kerran, niin turhaan, lapset
ovat joutuneet piittaamattomien vallanhimoisten aikuisten taisteluissa viattomiksi uhreiksi.
Euroopan valtiot ovat olleet hämmennyksessä, sekaannuksessa ja eripurassa pakolaiskriisin hoidon suhteen. On mahdotonta sanoa kuinka paljon tämä on vaikuttanut tehottomuudessaan kaikin tavoin kriisin hoitoon jokaisen maan hoitaessa hieman omalla tavallaan.
Muutoinkin EU on aivan kuin heittänyt airot pois virrassa ja katsonut minne päädytään. Läntisistä maista ominta politiikkaa on vetänyt Iso-Britannia, joka kamppaillessaan oman liiallisen nettomaahamuuton kanssa on kieltäytynyt lähes tyystin ottamasta syyrian pakolaisia vastaan.
Toisaalta Ison-Britannian politiikka on saattanut toimia veto-efektiä pienentäen pakolaisten suhteen, mutta on saanut tiukasta linjastaan paljon negatiivistä palautetta etenkin Saksan kutsuessa kaikki syyrialaiset maahansa lisäten veto-efektiä ja pakolaisvirtoja Eurooppaan. Toisaalta Saksankin politiikka vaikuttaa kovin haparoivalta ja harkitsemattomalta, sille se välittömästi tämän jälkeen ikään kuin ilmoitti, että aikoo antaa osan kutsumistaan pakolaisista muille kiintiöinä.
Kaiken kaikkiaan EU on jälleen osoittanut päättämättömyytensä. Uskallan sanoa sen johtaneen useisiin kymmeniin tuhansiin kuolemiin. Kuinka monta lasta? Ainakin se on vienyt toivon miljoonilta.
Nyt lapsi on kuollut. Lapsi, joka voi muuttaa tajuamattaan koko historian kulun. Iso-Britannia on ollut kovilla kovan syyrialaislinjansa kanssa ja saanut selitellä haluttomuuttaan ottaa pakolaisia. Tänään uutisiin nousi lapsi, joka vavisuttaa yhtä maailman suurista valloista. Avlan Kurdi löytyi Turkin rannikolle ajautuneena ja kuolleena. 3-vuotias lapsi on nyt symboli niille tuhansille, jotka ovat kokeneet saman kohtalon.
Paine kasvaa David Cameronin ja Iso-Britannian päällä. Media ja aktiiviset kansalaiset hiillostavat.
Lopputulos on silti auki. Lehdistön grillissä Cameron oli tänään salamyhkäinen.
Autamme. Minkä verran? Kyllä me jo teemme ja autamme lisää? Olivat vastaukset luontoaan. Cameron myös muistutti, että britit ovat yksi maailman ainoista viidestä valtiosta, jotka täyttävät YK:ssa sovitun 0,7 prosentin kehitysyhteistyöavun. Näistä ei saanut paljoa selvää, mutta pari asiaa pisti silmään.
"We need a comprehensive solution; a new government in Libya, we need deal with the problems of Syria" (vapaasti: tarvitsemme kokonaisvaltaisen ratkaisun; uuden hallituksen Libyaan, meidän on hoidettava Syyrian ongelmat)
Voiko yksi lapsi muuttaa koko maailman?
Jos on rohkea, voi Cameronin sanoista päätellä, että Britannia haluaa, jos osallistuu sotkuun, EU:n sitoutuvan siihen, että aletaan ratkaista oikeasti ongelmia, eikä vain seurauksia. Libya kontrollliin, pakolaiskeskuksia EU:n toimesta. Syyrian molemmat osapuolet maihin, pakolaiskeskuksia lähettyville. Katkaistaan pakolaisvirta. Palautetaan rauha. Kaadetaan ISIS.
Unelmoinkohan liikaa?
Cameron sanoo kuvista, Avlanista: "I felt deeply moved.....Britain is a moral nation and we will full our responsibilities. That's why I sent the Royal Navy to the Mediterraenean to save lifes.. (Olin syvästi liikuttut...Britannia on moraalinen valtio ja täytämme velvollisuutemme. Siksi sotalaivamme ovat Välimerellä pelastamassa henkiä)
Cameron määrittelee Assadin syylliseksi ja ISISin ja toteaa heitä vastaan käytävän kovin ottein.
Olisiko Iso-Britannia valmis tuomaan alas hallitukset, jotka tappavat ja aiheuttavat kriisin? On vaikea uskoa, että britit vain kiltisti ottaisivat lisää pakolaisia. Se tietäisi varmaa tappiota ensi vaaleissa. Olisiko EU valmis sotaan? Normaalisti nauraisin ajatukselle, mutta...
Abdullah Kurdi, Avlanin ja hänen veljensä ja vaimonsa menettänyt mies, ei aio enää pyrkiä Eurooppaan. Siellä ei ole hänelle mitään. Hän lähtee hautaamaan perhettään kotikaupunkiinsa sodan laitamille Kobaniin.
Ensin hänen on kiirehdittävä ruumishuoneelle. “I just want to see my children for the last time and stay forever with them.” (Haluan vain nähdä lapseni viimeistä kertaa ja jäädä ikuisiksi heidän luokseen)
Se mikä minusta tulee, on minun, ja sen pois ottaminen on mahdotonta. Siitä voimasta ammentaen uskon:
Lapsen kuolema voi muuttaa koko maailman, paremmaksi...
http://www.theguardian.com/world/2015/sep/02/shocking-image-of-drowned-syrian-boy-shows-tragic-plight-of-refugees
http://www.theguardian.com/world/2015/sep/02/refugees-welcome-uk-germany-compare-migration
http://www.theguardian.com/international
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti