Voisiko olla, että radikaalit ajat ja tapahtumat, vaativat radikaaleja ratkaisuja? Olen tässä miettinyt hiukan siellä kuuluisan laatikon ulkopuolella.
Hämmästys ja hämmennys eivät riitä alkuunkaan kuvaamaan tunnetta ja ristiriitaa koko Euroopan yli vyöryvässä ja vellovassa pakolaiskeskustelussa.
Halu auttaa tuntuu olevan joillakin kova - toisaalta toisilla halu estää auttaminen on myös kova. Tavallaan ymmärrän molempia puolia ja moni varmaan lukee minut niihin estäjiin, joskis se on suurimmalta osin virheellinen päätelmä.
Perussuomalaisten ministeri Hanna Mäntylä nousi tänään julkisuudessa esille korostettuaan turvapaikanhakijoiden mahdollisesti aiheuttamaa isoa lisälaskua, Mäntyjän luvuissa puhuttiin noin 400 miljoonasta eurosta, mikä lienee aika hyvin suuntaa-antava mikäli viranomaiset osaavat laskea oman alansa kustannuksia ja toiset maahansaapuvien määrää. Molemmat luvut kuulostavat mahdollisilta.
Tosin Helsingin Sanomat koettaa heti romuttaa hintalappua jollakin OECD:n maahanmuuttajien luomalla talouskasvulla. Vain vaivoin jutussa kerrotaan, että laskelmissa mukana on myös työperäinen maahanmuutto, mikä minun silmissäni tekee vessapaperia noista vertailuista. Nyt puhutaan pakolaisista, joilla on lähtötilanne työnhakuun huono. Toiseksi tämä maa pystyy yhä vähemmässä määrin edes työllistämään omasta - 30 vuotta sitten tällainen työttömyys olisi johtanut kansalliseen hätätilaan.
Uskallan siis väittää, että lähes jokainen työpaikka, jonka pakolainen saa, on pois suomalaiselta. Työllistävä vaikutus ei voi olla niin suuri, että se kansantaloutta mihinkään nostaisi; tämä lienee jokaiselle selvää.
Kustannuksia on tulossa, mutta ihmettelen niitä 26 valtiota (ei Ruotsi/Saksa), jotka pakolaisia eivät tässä määrin halua ottaa vastaan, että he eivät yritä edes keksiä muuta ratkaisua kuin estää, hidastaa, viivyttää ja vastustaa itse pakolaisia. He, ihmiset, tuskin ovat suurin syyllinen tilanteeseen. Ihminen toimii yleensä halusta tai pakosta, ainakin silloin kun toiminta on tehokasta.
Tällä kertaa suurimmalla osalla on varmasti hieman kumpaakin (jokaisella oman sekoituksensa). Halua tulevaisuuteen ja toivoon. Pakkoa, koska henki tai perustavimmat arvot, ovat uhattuna.
Nämä ovat läsnä kuitenkin kaikkein konkreettisimmin niiden keskuudessa, jotka eivät ole Euroopassa. Työntekijöiden raportit lähi-idän pakolaisleireiltä, jotka kooltaan ovat hieman eri mittakaavassa meidän vastaanottokeskusten kanssa, joissa on 50-500 pakolaista.
Suhteellisuudentajua tarjolla seuraavassa. Libanon, väkiluku 5,8 miljoonaa, pinta-ala 10800km2 (puolet kotoisasta Keski-Suomestani). Syyrian pakolaiset: pohjois leirit 266 000, Beirut 329 000, Bekaa 391 000, eteläiset 128 000, yhteensä 1 114 000 syyrian pakolaista. Tässä ei tietenkään ole ihan koko totuus; Libanon majoittaa myös 458 000 palestiinalaista pakolaista. Toisaalta ulkopuolisten arvioiden mukaan Libanonissa muhiikin pommi, joka vielä räjähtää, ellei ratkaisuja saada jossain vaiheessa aikaisiksi. Tilanne on kestämätön.
Tilanne on myös kestämätön ja huutaa joka ikisen länsimaalaisen nimeä leireillä lähi-idässä, joissa kaiken kaikkiaan on noin 4 000 000 pakolaista. YK:n ruoka-apu, joka ei ole ihan niin yltäkylläinen kuin Euroopan pakolaisilla, joutuu kiristämään vyötä. Yhä useampi pakolainen sen lisäksi, että ei saa suojaa kylmältä, kuumalta, tuulelta ei myöskään saa enää yhtä paljon rahakuponkeja ruokaan.
Ilman suojaa, koulua,tulevaisuutta, ruokaa...koska rahat ovat loppumassa.
Saksa arvioi tarvitsevansa 10 miljardia (ilmeisesti per vuosi), nyt Mäntylä puhuu 400 miljoonasta. Summat ovat hirvittäviä. Ja todennäköisesti ne vain kasvavat.
Äänet lähi-idän leireiltä kertovat, että siellä ei enää - rahan puuttuessa - ole toivoa. Ihmiset lähtevät pois "turvasta": varakkaimmat ja kyvykkäimmät (osa ohittaa leirit kokonaan) Eurooppaan ja kaikkein huonoimmassa osassa olevan palaavat Syyrian siinä toivossa, että sieltä sittenkin löytyisi vaihtoehto sodan keskeltä.
Mielestäni sekä pragmaattisin että moraalisesti velvoittavin ratkaisu olisi auttaa siellä missä hätä on suurin. Iso-Britannia auttaa huomattavasti suurempaa joukkoa ihmisiä kaikkein suurimmassa hädässä, vaikka se taloudellisesti on Saksaa selkeästi pienempi, ja saa julkisuudessa ikävää ryöpytystä siinä missä Saksa suitsutusta.
Eri lähteistä riippuen lähi-idän leirien kustannukset vaihtelevat, johtuen ilmeisesti siitä mikä rahoitus milloinkin lasketaan mukaan kuuluvaksi. Rahoitusta saa UNHCR Syria, joka menee täysin "Syyris-leireille", lisäksi UNHCR:n yleisrahoitus, josta osa menee syyrian pakolaisille ja lisäksi muuta yleistä YK-rahoitusta.
Suurin bubjetoitu summa, jonka olen nähnyt (osa 30%-40% alempia) antaisi riittäväksi budjetiksi 7,4 mrd dollaria (kerätty 2,4 mrd). Tällä kuitenkin hoidettaisiin asiat kuntoon lähi-idän leireillä eikä kenelläkään olisi työntävää/pakottavaa tarvetta tulla Eurooppaan (tai kuolemaan Välimereen, myöhemmin vuonna ehkä vain Euroopan kylmyyteen) tai etenkään palata keskelle sotaa.
Näillä luvuilla auttaminen siellä kaikkein heikoimpia maksaisi noin 5 dollaria päivässä, joten täkäläisellä 40 eurolla päivässä voisi auttaa yhden ihmisen sijasta kahdeksaa.
Ehdotankin Suomelle Iso-Britannian tietä. Koetamme pitää minimissä maahanmuuton Suomeen, mutta käytämme osan niistä rahoista, jotka meillä muutoin menisi tulevaisuudessa, osittain heti. Suomi voisi, jos kerran toinen vaihtoehto on se vääjäämätön 400 000 000, käyttää esimerkiksi välittömästi 200 000 000 suoraan tukeen lähi-idän pakolaisleireille, jolla voisimme ostaa elämän ja toivoa noin 110 000 pakolaiselle suurimmassa hädässä.
Aioin lopuksi ehdottaa, että pää- ja ulkoministerit voisivat sitten yrittää saada äänensä kuuluviin EU:ssa ja taivuttaa muut maat (jotka tosin jo suopeita) sulkemaan rajat ja ryhtymään kontrolloituun pakolaiskriisin hallintaan, joka hoidettaisiin tilanteesta johtuen rajojen ulkopuolella. Tämähän ei tarkoittaisi, ettemme auttaisi, vaan valitsisimme toisen (mielestäni inhimillisemmän) vaikuttamisen tavan, joka olisi täysin eettisesti perusteltu.
Huomasin lopulta, että ei tarvitsisi huutaa pienestä Suomesta, kun lisäisimme tuohon vielä 20 000 000, niin meistä tulisi koko maailma suurin Syyrian rahaston (linkin ylimmäinen taulukko) rahoittaja ohittaen jopa Yhdysvallat. Uskoisin, että media olisi meidän perässä hiukan suuremmassa määrin ja pidempään kuin Sipilän antaessa kotinsa.
Lahjoitukset
UNHCR (yleinen)
USA 1,28 mrd. BKT n. 4,5 kertaa Saksa)
EU 275 milj.
UK 203 milj. (BKT reilut 1/2 Saksasta)
Japani 181 milj.
Saksa 139 milj.
Ruotsi 134 milj. (BKT n. 1/11 Saksasta)
Suomi 32 milj. (BKT n. 1/14 Saksasta)
Todellinen hätä
http://villepaavolainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201336-todellinen-pakolaiskriisi-suljemmeko-taas-silmamme
YK:n rahat loppu
http://www.theguardian.com/global-development/2015/sep/11/destitute-syrian-refugees-jordan-lebanon-may-return-to-warzone
Ministeri Mäntylä
http://www.hs.fi/politiikka/a1441937986951?ref=hs-prio-A1
Keitä pakolaiset ovat?
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1441704099104?ref=hs-prio-1-1
https://www.washingtonpost.com/world/middle_east/as-tragedies-shock-europe-a-bigger-refugee-crisis-looms-in-the-middle-east/2015/08/29/3858b284-9c15-11e4-86a3-1b56f64925f6_story.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti