Suvaitsevainen. Kuinka tuo ennen niin hyvältä kuulostanut sana alkaakin kuulostamaan joltain joka saa voimaan pahoin.

Ennen suvaitsevainen oli sankari, tänään sana on rapaantunut pahasti. Jos mennään sanan taakse, mitä se tarkoittaa? Suvaita. En tullut itse ajatelleeksi kuinka negatiivinen lataus sanaan on kuulunut jo aiemmin: suvaita eli kestää, sietää ja pystyä elämään jonkin haitan kanssa. Sitähän se on, suvaita. Sietää erilaisuutta. Historiallisesta näkökulmasta suvaita on merkinnyt aina jonkin vastenmielisen tai vastakkaisen sietämistä.

Suvaitsemisen perusta, aito historiallinen merkitys, on suvaita jonkun mielipidettä, vaikka ei olisikaan samaa mieltä. On siis voitu kiihkeästi vastustaa, jopa inhota tai vihata, henkilön mielipidettä, mutta hyväksyä henkilö itse. Tämä on myös yhteisymmärryksen tie, sillä suvaitsevaisuuteen kuuluu aito huomioonottava vastapuolen kuuntelu ja ymmärtäminen. Tässä voisi jopa nähdä hegeliläisen kehittymisen peruslähtökohdan: teesi-antiteesi-synteesi.

Edelleenkään ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta todennäköisesti ymmärrys on lähentänyt vastapuolia. Haittaa ei koidu, sillä ajatukset riitelevät, mikä mahdollistaa ihmisten pysymisen väleissä. Sananvapaus on kaikille eikä silti tarvitse "sotia" henkilöitä vastaan. Kiristys, painostus tai pakottaminen loistavat poissaolollaan.

Viime vuosisadan lopulla individualismi alkoi vaikuttaa yhteiskunnissa voimallisesti. Absoluuttiset totuudet ja oppirakenteet murtuivat yksilöllisen vapauden ja kulttuurirelativismin jyrätessä "kaikkien" osoittaessa suosiotaan. Ole juuri sellainen kuin olet! Tuttua?

Entäs se suvaitsevaisuus? Kaikkien vapaudella olla itsensä ja mitä tahansa mieltä normien murtuessa häilyviksi uusi suvaitsevaisuus käy vahingossa ja tarkoittamatta itseään vastaan. Individuaalisuus sotkee ajatukset ja persoonan. Yksilö on kaikkivoipaisena yhtä kuin ajatuksensa. Mitä sitten?

Mielipiteiden ollessa näin sitoutuneina persoonaan ei ole enää mahdollista, että ajatukset tappelevat, mutta persoonat pysyvät erillään. Jos vastustan turkistarhausta, tarhaaja loukkaantuu ja menee henkilökohtaisuuksiin. Tai maahanmuuttokriittinen yrittää kertoa mielipiteensä ei-kriittiselle, jolloin seuraa loukkaantuminen ja nimittäminen rasistiksi.

Hyvästä tarkoituksesta huolimatta uusi suvaitsevaisuus joutuu persoonaan sitoutuneisuuden vuoksi umpikujaan. Suvaitsemattomuudesta tulee synti ja "vahvemmat" määrittelevät mitä suvaitsevaisuus on. Koska keskustelu ajatuksista vaikeutuu niiden sitouduttua persoonaan, joudutaan vastakkainasetteluiden maailmaan. Suvaitsevaiset vs väärässä olevat kiihkoilijat. Tästä on lyhyt matka painostukseen ja pakottamiseen. Suvaitsevaisuuden totalitarismiin.

Eli onko suvaitsevaisuutta pakko suvaita. Ei missään nimessä. Ei uutta suvaitsevaisuutta, joka asettaa ihmiset lokeroihin, ahdistaa nurkkaan ja pyrkii hiljentämään. Vanhan perinteisen ja toimivan suvaitsevaisuuden kannattajien, jotka yleensä "konservatiivisina" ovat hyökkäysten kohteena, on vain systemaattisesti noudatettava vanhaa suvaitsevaisuutta: asiat riitelevät eikä henkilöön kajota, sanoillakaan.

Toivoen parasta palaamme vanhaan


https://troygrisgonelle.wordpress.com/2012/08/09/postmodernism-and-the-f...

http://www.thepublicdiscourse.com/2015/08/15398/