Nuorissa on virta ja voima. Erityisesti politiikassa nuorten ryhmistä kuulee välillä suorastaan kummia ehdotuksia. Puolueiden nuorilla on tapana irrotella ja kokeilla missä mikin raja kulkee tai kuinka paljon se taipuu. Tai milloin kuuluu räks. Nuorilla on varaa, koska heillä ei ole velvoitteita - vain intoa ja ideoita.
Tynkkynen vesilasissa voi pärskiä hetken, mutta kummastelen, jos Soinin kokemuksella tähän pisteeseen asti päässyt puolue alkaisi hötkyillä yhden nuoren - vaikkakin varapuheenjohtajistoon kuuluvan - tempoilusta ja rajojen revittelystä. Tynkkynen hoitaa tehtävänsä hyvin myrskynä vesilasissa, mutta tokkopa hänkään oikeasti haluaa perussuomalaisten heittävän kaiken saavuttamansa hukkaan politiikalla, jolta todellisuudessa puuttuvat käytännön realiteetit.
Jos Tynkkynen vesilasissa saa perussuomalaiset oikeasti horjumaan, on silloin yksinkertaisesti todettava, ettei puolue sittenkään ollut valmis suomalaiseen vastuuta kantavan politikan ytimeen. He olivat sittenkin vain joukko populisteja, jotka seuraavissa vaaleissa palaavat takaisin marginaaliin.
Toivottavasti näin ei ole - en ainakaan mitenkään usko - sillä suomalaisesta politiikasta katoaa kaikki hyvä mitä sinne viime vuosina on kertynyt. Katoamme takaisin maltillisen mitäänsanomattomaan mitääntekemättömään jonnin joutavaan vasemmistolaisvihreään kadotukseen.
Edelleen, uskon Tynkkysen olevan kuin keväinen tulvapuro. Vauhdissa, vimmassa, kuohunnassa roiskien vaahtopäitä ja pisaroita sinne tänne kaoottisen kaunissa hetken huumassa. Tulvapurossa virtaa hetken muhinut vesi valloilleen päästyään. Näin melontamiehenä muistuttaisin Tynkkystä (ja perussuomalaisia), ettei koskia voi koskaan laskea nuoruuden vimassa suuna päänä alas. Ne on ennalta tutkittava ja valittava laskulinjat kivia, aaltoja, kaatuneita puita ja putouksia väistäen. Joskus on peruutettava tai mentävä huilaamaan akanvirtaan. Kokeneemmat tietävät kuinka vähän virralle tarvitsee antaa löysää tai kanootin hörpätä vetta, kunnes kanoottia vie virta eikä mies.
Uskon Soinin osaavan virranlukua hieman muita paremmin.
Joka tapauksessa, tulvapurot hekumoivat hetken; tulvien pari viikkoa tai muutaman. Lopulta huomataan tulvan jäljiltä jääneen parin metrin levyisen uoman täynnä kiviä joiden seassa mutkittelee muutama ämpärillinen vettä. Ja linnut livertää tyvenessä
tiistai 6. lokakuuta 2015
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Raja on ylitetty - kuka vastaa kotoutuksesta?
Rajan yli on jo tultu. Jotakuinkin 15 000 kertaa ja vähintään sama määrä odotettavissa jalkapareja loppu vuonna, joten "rajat kiinni" tai "rajat auki" huudot ovat osittain jo menneen talven lumia.
He asuvat jo täällä. Toki tilapäisesti ja osa varmaankin joutuu paluumatkalle, mutta nyt olisi - mukavaa tai ei - molempien leirien hiljalleen alettava miettimään minkälaista elämää me haluamme tarjota heille, jotka saavat jäädä.
Riippuen erinäisistä turvallisuus ja ulkopoliittisita linjauksista palautusprosentti saattaa olla korkeampi mihin aiemmin on totuttu - osittain tämä lienee myös itsesuojeluvaistoa, nyt kun määrät ovat Suomen historian huomioiden niin suuria.
Myönnän toivoneeni, ettei näin paljoa avunpyytäjiä olisi saapunut, etenkään yhdellä ovenaukaisulla, mutta nyt kun sanonnan mukaan on jo housussa, en usko, että mikään toimenpide jaksaa kauaa lämmittää jäädessämme paikoillemme seisomaan.
Millä tolalla on Suomen varsinainen kotouttamispolitiikka?
Ajatus on tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäni. On ollut puhetta rahasta ja rahan jakamisen kiristämisestä pakolaisten kyseessä ollessa, mutta itse koen sen jossain määrin lillukanvarsiin tarttuvaksi popularismiksi. Jos 30 000 pakolaiselta saa viilattua muutaman kympin tai edes satasen kuussa, niin se tuskin pelastaa maamme taloutta - kokonaissumma olisi muutama kymmentä miljoonaa ja paljon pahaa verta pakolaisten eli maamme uusimpien tulokkaiden joukossa. Minun on vaikea nähdä hyötysuhdetta.
Mitä muuta on esillä suomalaiseen kotoutumispolitiikkaan? Vai onko mitään? Viimeisen viiden vuoden aikana turvapaikanhakijoita tuli maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan (2010-2014) 17124 eli noin puolet nyt arvioidusta. Hmm... Minusta tuntuu, että meillä ei voi olla hajuakaan siitä, mitä me olemme tekemässä; tilanne on täysin uusi.
Tarkemmin tietämättä yksityiskohtia (ehkä lukijat valaisevat) pieni nettikierros osoitti jotensakin sekavalta: palveluja ja tietoa tarjotaan kymmenellä luukulla tiputellen, mutta se tuskin on ongelma vieraasta kultttuurista, ei-niin-suuren-penetraation-nettiasioinnissa-tavoittaneesta suomea osaamattomalle tulijalle?
Jos käsitin oikein, meillä ei ole minkäänlaista erillistä suunnitelmaa pakolaisille, vaan kaikki laitetaan samaan maahanmuuttajaputkeen, jota hallinnoi työ- ja elinkeinoministeriö. Pakolaiset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti "aavistuksen" erilainen ryhmä kuin maahanmuuttajat (työperäinen) . Ehkäpä pitäisi olla erillinen suunnitelma?
On meillä kuitenkin laki kotoutumisesta, mutta muutamat sanan valinnat ja painotukset kertovat minulle, että meillä tulee olemaan ongelmia.
Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajan yksilöllinen suunnitelma niistä toimenpiteistä ja palveluista, joiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia hankkia riittävä suomen tai ruotsin kielen taito sekä muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä edistää hänen mahdollisuuksiaan osallistua yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan.
Minulle jää hienovaraisen selväksi, että turvapaikansaaneelta ei edellytetä kielen tai yhteiskunnassa tai työssä tarvittavia taitoa - niitä tarjotaan haluaville. Entä, jos heitä ei kiinnosta? Onhan täällä kohta mahdollisesti perheenyhdistämisten jälkeen 50-70 000 irakilaisen yhteisö. On hyvin varteenotettava vaihtoehto, että heistä useat päättävät olla tarvitsematta suomea tai yhteiskunnan tapoja. Tässä voisi olla se tukien ym. markkinarako. Tuki valtiolta on tienattava pakollisilla kielen, kulttuurin, historian, yhteiskunnan ja arjen opinnoilla.
Kotoutumissuunnitelmaan oikeuttava enimmmäisaika on kuitenkin kolme vuotta[ ]
aikaa voidaan pidentää enintään kahdella vuodella
Siis kotouminen voi kestää viisi vuotta? Lakitekstissä ei kuulemma ole vitsejä, mutta tämä kyllä liippaa melko läheltä...
Saksa tuntuisi olevan hieman erilainen ääni kellossa, joskaan juttu ei tarkempia taustoja anna, mutta kerrottu kuulostaa hyvältä:
There are German language lessons and also a crash course in German work culture. Every two weeks, participants sign up to learn a new skill, anything from baking to roofing. "They have to work here every day for eight hours," explains Schunemann. "They have to be here at 8 o'clock. In some countries it's different. (vapaasti: On saksan kursseja ja alkeiskurssi saksalaiseen työelämään. Kahden viikon välein on ilmoittauduttava uudelle kurssille opettelemaan uusia taitoja leipomisesta katontekoon. Heidän täytyy olla täällä kello kahdeksan ja työskenneltävä kahdeksan tuntia päivässä. Joissain maissa on eri lailla.)
Toivottavasti meillä on hihassa jotain Saksan tapaista. Koska tämä hanke ei ole eikä tule olemaan vain turvapaikanhakijoiden ja viranomaisten ja muutamien vapaaehtoisten vaan meidän kaikkien yhteinen, ehdottaisin että perustettaisin yksi pakolaissivusto - portaali, foorumi, kohtaamispaikka.
Sivusto, jolta turvapaikanhakija saa kaiken kootusti ja (hätääntynyt, tiedonpuutteinen) suomalainen saa kaiken tarvittavan tiedon ilman, että hänen tarvitsee kuunnella naapurin "parasta tietämystä" ja lukea keskustelupalstojen aina niin epävarmaa tietoa. Paikka, jossa viranomaiset ja poliitikot voivat jakaa tietoa ja keskustella, kuunnella; kansalaisia ja pakolaisia, Paikka jossa tieto, yhteydet, kohtaamiset ja apu tulevat samaan risteykseen ollakseen läsnä ja tavoitettavissa. Siitä minä unelmoin.
Joka tapauksessa turvapaikansaavat on nopeasti kotoutettava eikä asiaa saa jättää heidän motivaationsa varaan. Aktiivisuuteen on vaikka tuupittava keppi ja porkkana metodein. Jos näin suuri joukko ihmisiä nyt menetetään riittämättömän kotouttamisen johdosta, voivat seuraukset olla yllättävän vakavat ja peruuttamattomat. Jokainen kotoutumaton aikuinen on riski hauraalle toiselle polvelle - kierre on paha katkaista jos se alkuun pääsee.
Tulevat uudet kansalaisemme eivät kuitenkaan millään tule pystymään kotoutumaan ellemme me anna heille siihen mahdollisuutta. Se on riski siinä missä edellä mainittu. Suomalaiset eivät tunnetusti ole sosiaalisimpia ja vieraanvaraisimpia maailmankansalaisia. Tyypillinen monikulttuurinen traditiomme on nauttia muista kulttuureista lomamatkoillamme ja pitää vieraat kotona visusti ulkona elinpiiristämme - paitsi tietokoneen ruudulla pyörivässä diashow'ssa.
Haaste kohtaa erityisesti neljää ryhmää, vaikka toki meitä kaikkia.
Nuorissa on tulevaisuus, lapsissa on tulevaisuus. Suomen lapset ja nuoret, teillä on arvokas tehtävä sulauttaa uudet lapset ja nuoret tähän yhteiskuntaan. Te olette maailman lapsia, mutta tällä kertaa tehtävä ei ole niin helppo kuin se on ollut viime vuosina, kun Suomeen on "tihkunut" ulkomaalaisia, joista monien vanhempi on tullut työn perässä ja paremmista lähtökohdista. Tällä kertaa tulijoita on paljon ja he tulevat huonommista oloista, moni vanhempikin lapsi saattaa olla jäänyt ilman päivääkään koulua. Jos heitä ei oteta vastaan lämmöllä ja uteliaisuudella, on houkutus pitäytyä "omien" yhteydessä ja eristäytyä. Sinä, koululainen, lähesty heitä. Älä anna heidän jäädä yksin tai omaan porukkaan, vapaa-ajallakaan.
Suomen maahanmuuttajataustaiset, erityisesti entiset pakolaiset. Te tiedätte tämän olevan teidän näytönpaikka. Teillä, jos kellään on valmiudet lähestyä, kulkea vierellä ja opastaa uusia tulijoita meidän yhteisen rakkaan maamme tavoille. Te tiedätte myös ainakin osan niistä virheistä, joita me olemme tehneet teidän kotouttamisessanne. Teidän opeista olisi saatava mahdollisimman paljon työvälineitä kotouttamista harjoittaville viranomaistahoille.
Maahanmuuttokriittiset, ja erityisesti he, jotka asiaa ajaakseen käyttävät aggressiivisia keinoja, muistakaa, että siinä vaiheessa, kun raja on ylitetty, pakolaisesta tulee turvapaikanhakija ja aggressiivisuudesta itsetuhoista. Rajan tuolla puolen pakolainen voi vielä olla nähtävissä ongelmana, jonka voi hoitaa joku muu, mutta näiden rajojen sisällä hän on Suomen tasavallan asukas ja meidän velvollisuutemme on, vaikka henkeen ja vereen, puolustaa hänen oikeuttaan saada oikeudenmukainen turvapaikkahakemuksen käsittely. Edelleen myönteisen päätöksen jälkeen hänen täällä asuessaan jokainen aggressio häntä kohtaan on itsetuhoinen hyökkäys tasavaltaa vastaan. Kaikkea sitä vastaan mihin Suomi perustuu.
Rakas oppositioni, suvakit. On helppo huudella "welcome refugees" ja olla hyvällä mielellä kohdatessa ventovieraita ihmisiä ja tuntea tekevänsä jotain hyvää ja jaloa, mutta todelliset teot ovat edessä päin. Muutaman englanninkielisen lauseen kirjoittaminen plakaattiin ja sen heiluttelu on oikeasti "piece of cake". Todellinen suvakki lähtee täysillä mukaan kotouttamiseen, jotta ventovieraan satunnainen ohikulku muuttuisi joksikin oikeasti jaloksia ja hyväksi eli auttamiseksi, rinnallaelämiseksi, ystävyydeksi ja kotoutumisen avainten antamiseksi.
En usko, että uudet asukkaamme kotoutuvat ilman kontakteja kantaväestön kanssa ainakaan ilman pahoja kantapään kolhuja. Toisekseen heilläkin on vain kaksi kantapäätä ja niitä alituiseen joka paikassa kotoutumista opiskellessa kolhiessa saattavat kipeytyä niin, että turhatuu koko maahanmuuttaja. Sitten ei enää kiinnostakaan kotoutuminen ja mennään jo pahemmin metsään.
Tilanne on uusi, pelottavakin, haasteellinen ainakin. Jos me emme yhdessä löydä itsestämme kykyä nousta tilanteen tasalle ja herraksi, tulemme epäonnistumaan, missä epäonnistumiselle ei yksinkertaisesti ole tilaa.
Päässäni soi koko kirjoittamisen ajan laulu, koska siinä meidän potentiaalimme saa kaksi vaihtoehtoista tietä. Soul Asylum: Runaway Train. Jostain viime vuosituhannen puolelta, jolloin Suomessa oli ehkä 50 000 ulkomaalaistaustaista, nyt lähestulkoon saman verran tulijoita yhdessä puolessa vuodessa. Perspektiiviä. Jos epäonnistumme, ollemme kuin runaway train...on a one way track...ever coming back
Mutta erityisesti minua vainosi yhden version videosta tekstin pätkä, jonka googlaamalla lopulta tavoitin. "Luen" tekstiä kuin uusi asukas, turvapaikanhakija, olisi tuo lapsi - ja tavallaanhan ovatkin, meille uusia ja me heille.
http://edition.cnn.com/2015/09/13/europe/germany-refugees-shubert/index.html
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101386
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101386
http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen/kotouttaminen/kotouttamistyon_taustaa/kotouttamis-_ja_maahanmuuttopolitiikan_painopisteet
https://www.intermin.fi/fi/maahanmuutto/turvapaikanhakijat/ukk
http://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/maahanmuuttajana-suomessa/kotoutuminen-suomeen
http://www.migri.fi/download/57236_Tp-hakijat_marras_2014.pdf?05354d3e9ebed288
http://www.migri.fi/download/45914_Turvapaikanhakijat.pdf?165c543e9ebed288
http://www.migri.fi/download/39437_Tp-hakijat_tammi_joulukuu_2012.pdf?82e55d3e9ebed288
http://www.migri.fi/download/31491_Tp-hakijat_vuosi_2011.pdf?ee6e673e9ebed288
http://www.migri.fi/download/16709_Tp-hakijat_vuosi_2010.pdf?5af8703e9ebed288
He asuvat jo täällä. Toki tilapäisesti ja osa varmaankin joutuu paluumatkalle, mutta nyt olisi - mukavaa tai ei - molempien leirien hiljalleen alettava miettimään minkälaista elämää me haluamme tarjota heille, jotka saavat jäädä.
Riippuen erinäisistä turvallisuus ja ulkopoliittisita linjauksista palautusprosentti saattaa olla korkeampi mihin aiemmin on totuttu - osittain tämä lienee myös itsesuojeluvaistoa, nyt kun määrät ovat Suomen historian huomioiden niin suuria.
Myönnän toivoneeni, ettei näin paljoa avunpyytäjiä olisi saapunut, etenkään yhdellä ovenaukaisulla, mutta nyt kun sanonnan mukaan on jo housussa, en usko, että mikään toimenpide jaksaa kauaa lämmittää jäädessämme paikoillemme seisomaan.
Millä tolalla on Suomen varsinainen kotouttamispolitiikka?
Ajatus on tällä hetkellä päällimmäisenä mielessäni. On ollut puhetta rahasta ja rahan jakamisen kiristämisestä pakolaisten kyseessä ollessa, mutta itse koen sen jossain määrin lillukanvarsiin tarttuvaksi popularismiksi. Jos 30 000 pakolaiselta saa viilattua muutaman kympin tai edes satasen kuussa, niin se tuskin pelastaa maamme taloutta - kokonaissumma olisi muutama kymmentä miljoonaa ja paljon pahaa verta pakolaisten eli maamme uusimpien tulokkaiden joukossa. Minun on vaikea nähdä hyötysuhdetta.
Mitä muuta on esillä suomalaiseen kotoutumispolitiikkaan? Vai onko mitään? Viimeisen viiden vuoden aikana turvapaikanhakijoita tuli maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan (2010-2014) 17124 eli noin puolet nyt arvioidusta. Hmm... Minusta tuntuu, että meillä ei voi olla hajuakaan siitä, mitä me olemme tekemässä; tilanne on täysin uusi.
Tarkemmin tietämättä yksityiskohtia (ehkä lukijat valaisevat) pieni nettikierros osoitti jotensakin sekavalta: palveluja ja tietoa tarjotaan kymmenellä luukulla tiputellen, mutta se tuskin on ongelma vieraasta kultttuurista, ei-niin-suuren-penetraation-nettiasioinnissa-tavoittaneesta suomea osaamattomalle tulijalle?
Jos käsitin oikein, meillä ei ole minkäänlaista erillistä suunnitelmaa pakolaisille, vaan kaikki laitetaan samaan maahanmuuttajaputkeen, jota hallinnoi työ- ja elinkeinoministeriö. Pakolaiset ovat kuitenkin lähtökohtaisesti "aavistuksen" erilainen ryhmä kuin maahanmuuttajat (työperäinen) . Ehkäpä pitäisi olla erillinen suunnitelma?
On meillä kuitenkin laki kotoutumisesta, mutta muutamat sanan valinnat ja painotukset kertovat minulle, että meillä tulee olemaan ongelmia.
Kotoutumissuunnitelma on maahanmuuttajan yksilöllinen suunnitelma niistä toimenpiteistä ja palveluista, joiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia hankkia riittävä suomen tai ruotsin kielen taito sekä muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä edistää hänen mahdollisuuksiaan osallistua yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan.
Minulle jää hienovaraisen selväksi, että turvapaikansaaneelta ei edellytetä kielen tai yhteiskunnassa tai työssä tarvittavia taitoa - niitä tarjotaan haluaville. Entä, jos heitä ei kiinnosta? Onhan täällä kohta mahdollisesti perheenyhdistämisten jälkeen 50-70 000 irakilaisen yhteisö. On hyvin varteenotettava vaihtoehto, että heistä useat päättävät olla tarvitsematta suomea tai yhteiskunnan tapoja. Tässä voisi olla se tukien ym. markkinarako. Tuki valtiolta on tienattava pakollisilla kielen, kulttuurin, historian, yhteiskunnan ja arjen opinnoilla.
Kotoutumissuunnitelmaan oikeuttava enimmmäisaika on kuitenkin kolme vuotta[ ]
aikaa voidaan pidentää enintään kahdella vuodella
Siis kotouminen voi kestää viisi vuotta? Lakitekstissä ei kuulemma ole vitsejä, mutta tämä kyllä liippaa melko läheltä...
Saksa tuntuisi olevan hieman erilainen ääni kellossa, joskaan juttu ei tarkempia taustoja anna, mutta kerrottu kuulostaa hyvältä:
There are German language lessons and also a crash course in German work culture. Every two weeks, participants sign up to learn a new skill, anything from baking to roofing. "They have to work here every day for eight hours," explains Schunemann. "They have to be here at 8 o'clock. In some countries it's different. (vapaasti: On saksan kursseja ja alkeiskurssi saksalaiseen työelämään. Kahden viikon välein on ilmoittauduttava uudelle kurssille opettelemaan uusia taitoja leipomisesta katontekoon. Heidän täytyy olla täällä kello kahdeksan ja työskenneltävä kahdeksan tuntia päivässä. Joissain maissa on eri lailla.)
Toivottavasti meillä on hihassa jotain Saksan tapaista. Koska tämä hanke ei ole eikä tule olemaan vain turvapaikanhakijoiden ja viranomaisten ja muutamien vapaaehtoisten vaan meidän kaikkien yhteinen, ehdottaisin että perustettaisin yksi pakolaissivusto - portaali, foorumi, kohtaamispaikka.
Sivusto, jolta turvapaikanhakija saa kaiken kootusti ja (hätääntynyt, tiedonpuutteinen) suomalainen saa kaiken tarvittavan tiedon ilman, että hänen tarvitsee kuunnella naapurin "parasta tietämystä" ja lukea keskustelupalstojen aina niin epävarmaa tietoa. Paikka, jossa viranomaiset ja poliitikot voivat jakaa tietoa ja keskustella, kuunnella; kansalaisia ja pakolaisia, Paikka jossa tieto, yhteydet, kohtaamiset ja apu tulevat samaan risteykseen ollakseen läsnä ja tavoitettavissa. Siitä minä unelmoin.
Joka tapauksessa turvapaikansaavat on nopeasti kotoutettava eikä asiaa saa jättää heidän motivaationsa varaan. Aktiivisuuteen on vaikka tuupittava keppi ja porkkana metodein. Jos näin suuri joukko ihmisiä nyt menetetään riittämättömän kotouttamisen johdosta, voivat seuraukset olla yllättävän vakavat ja peruuttamattomat. Jokainen kotoutumaton aikuinen on riski hauraalle toiselle polvelle - kierre on paha katkaista jos se alkuun pääsee.
Tulevat uudet kansalaisemme eivät kuitenkaan millään tule pystymään kotoutumaan ellemme me anna heille siihen mahdollisuutta. Se on riski siinä missä edellä mainittu. Suomalaiset eivät tunnetusti ole sosiaalisimpia ja vieraanvaraisimpia maailmankansalaisia. Tyypillinen monikulttuurinen traditiomme on nauttia muista kulttuureista lomamatkoillamme ja pitää vieraat kotona visusti ulkona elinpiiristämme - paitsi tietokoneen ruudulla pyörivässä diashow'ssa.
Haaste kohtaa erityisesti neljää ryhmää, vaikka toki meitä kaikkia.
Nuorissa on tulevaisuus, lapsissa on tulevaisuus. Suomen lapset ja nuoret, teillä on arvokas tehtävä sulauttaa uudet lapset ja nuoret tähän yhteiskuntaan. Te olette maailman lapsia, mutta tällä kertaa tehtävä ei ole niin helppo kuin se on ollut viime vuosina, kun Suomeen on "tihkunut" ulkomaalaisia, joista monien vanhempi on tullut työn perässä ja paremmista lähtökohdista. Tällä kertaa tulijoita on paljon ja he tulevat huonommista oloista, moni vanhempikin lapsi saattaa olla jäänyt ilman päivääkään koulua. Jos heitä ei oteta vastaan lämmöllä ja uteliaisuudella, on houkutus pitäytyä "omien" yhteydessä ja eristäytyä. Sinä, koululainen, lähesty heitä. Älä anna heidän jäädä yksin tai omaan porukkaan, vapaa-ajallakaan.
Suomen maahanmuuttajataustaiset, erityisesti entiset pakolaiset. Te tiedätte tämän olevan teidän näytönpaikka. Teillä, jos kellään on valmiudet lähestyä, kulkea vierellä ja opastaa uusia tulijoita meidän yhteisen rakkaan maamme tavoille. Te tiedätte myös ainakin osan niistä virheistä, joita me olemme tehneet teidän kotouttamisessanne. Teidän opeista olisi saatava mahdollisimman paljon työvälineitä kotouttamista harjoittaville viranomaistahoille.
Maahanmuuttokriittiset, ja erityisesti he, jotka asiaa ajaakseen käyttävät aggressiivisia keinoja, muistakaa, että siinä vaiheessa, kun raja on ylitetty, pakolaisesta tulee turvapaikanhakija ja aggressiivisuudesta itsetuhoista. Rajan tuolla puolen pakolainen voi vielä olla nähtävissä ongelmana, jonka voi hoitaa joku muu, mutta näiden rajojen sisällä hän on Suomen tasavallan asukas ja meidän velvollisuutemme on, vaikka henkeen ja vereen, puolustaa hänen oikeuttaan saada oikeudenmukainen turvapaikkahakemuksen käsittely. Edelleen myönteisen päätöksen jälkeen hänen täällä asuessaan jokainen aggressio häntä kohtaan on itsetuhoinen hyökkäys tasavaltaa vastaan. Kaikkea sitä vastaan mihin Suomi perustuu.
Rakas oppositioni, suvakit. On helppo huudella "welcome refugees" ja olla hyvällä mielellä kohdatessa ventovieraita ihmisiä ja tuntea tekevänsä jotain hyvää ja jaloa, mutta todelliset teot ovat edessä päin. Muutaman englanninkielisen lauseen kirjoittaminen plakaattiin ja sen heiluttelu on oikeasti "piece of cake". Todellinen suvakki lähtee täysillä mukaan kotouttamiseen, jotta ventovieraan satunnainen ohikulku muuttuisi joksikin oikeasti jaloksia ja hyväksi eli auttamiseksi, rinnallaelämiseksi, ystävyydeksi ja kotoutumisen avainten antamiseksi.
En usko, että uudet asukkaamme kotoutuvat ilman kontakteja kantaväestön kanssa ainakaan ilman pahoja kantapään kolhuja. Toisekseen heilläkin on vain kaksi kantapäätä ja niitä alituiseen joka paikassa kotoutumista opiskellessa kolhiessa saattavat kipeytyä niin, että turhatuu koko maahanmuuttaja. Sitten ei enää kiinnostakaan kotoutuminen ja mennään jo pahemmin metsään.
Tilanne on uusi, pelottavakin, haasteellinen ainakin. Jos me emme yhdessä löydä itsestämme kykyä nousta tilanteen tasalle ja herraksi, tulemme epäonnistumaan, missä epäonnistumiselle ei yksinkertaisesti ole tilaa.
Päässäni soi koko kirjoittamisen ajan laulu, koska siinä meidän potentiaalimme saa kaksi vaihtoehtoista tietä. Soul Asylum: Runaway Train. Jostain viime vuosituhannen puolelta, jolloin Suomessa oli ehkä 50 000 ulkomaalaistaustaista, nyt lähestulkoon saman verran tulijoita yhdessä puolessa vuodessa. Perspektiiviä. Jos epäonnistumme, ollemme kuin runaway train...on a one way track...ever coming back
Mutta erityisesti minua vainosi yhden version videosta tekstin pätkä, jonka googlaamalla lopulta tavoitin. "Luen" tekstiä kuin uusi asukas, turvapaikanhakija, olisi tuo lapsi - ja tavallaanhan ovatkin, meille uusia ja me heille.
In every child who is born, under no matter what circumstances, and of no matter what parents, the potentiality of the human race is born again: and in him, too, once more, and of each of us, our terrific responsibility towards human life; towards the utmost idea of goodness, of the horror of error, and of God."--James Agee and Walker Evans
(Yritän vapaasti: Jokaisessa lapsessa, joka syntyy missä tahansa olosuhteissa, ja keistä tahansa vanhemmista, ihmissuku syntyy uudelleen: ja hänessä, jälleen kerran, ja meissä jokaisessa, meidän loistava velvollisuutemme ihmiselämää kohtaan;kohden hyvyyden äärimmäistä ideaa, virheiden kauhua ja Jumalaa)
--James Agee and Walker Evans
Hetki on nyt. Ei anneta sen mennä hukkaan.
http://edition.cnn.com/2015/09/13/europe/germany-refugees-shubert/index.html
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101386
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20101386
http://www.kotouttaminen.fi/kotouttaminen/kotouttaminen/kotouttamistyon_taustaa/kotouttamis-_ja_maahanmuuttopolitiikan_painopisteet
https://www.intermin.fi/fi/maahanmuutto/turvapaikanhakijat/ukk
http://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/maahanmuuttajana-suomessa/kotoutuminen-suomeen
http://www.migri.fi/download/57236_Tp-hakijat_marras_2014.pdf?05354d3e9ebed288
http://www.migri.fi/download/45914_Turvapaikanhakijat.pdf?165c543e9ebed288
http://www.migri.fi/download/39437_Tp-hakijat_tammi_joulukuu_2012.pdf?82e55d3e9ebed288
http://www.migri.fi/download/31491_Tp-hakijat_vuosi_2011.pdf?ee6e673e9ebed288
http://www.migri.fi/download/16709_Tp-hakijat_vuosi_2010.pdf?5af8703e9ebed288
torstai 1. lokakuuta 2015
Mut iskä, eikö se ole parempi kuin ei mitään
On mietitty onko ruoka riittävän hyvää lapsillemme tai pakolaisille. Tai onko se oikeanlaista ja kuinka paljon siihen käytetään rahaa.
Onko kukaan ollut lapsen urheiluseuran turnauksessa yötä ja syönyt siellä kouluruokaa? Itse olen parin vuoden aikana saanut osallistua kouluruokailuun. Simppeliä, riisuttua, mutta ajoittain todella hyvää.
Ehkä olen väärin kasvatettu ja kasvatan väärin, mutta olen oppinut ja edelleen opettanut, että ruoka ei ole poisheitettäväksi. Kaksi keskeistä tekijää ajaa tähän päätelmään: 1) taloudelliset ja 2) eettiset syyt.
"Niin moni ihminen kärsii nälästä", oli vanhempieni vastaus kysymykseen onko pakko syödä. Varmaan monella muullakin ikäiselläni. Olen ymmärtänyt, ettei tämä enää ole muodissa, mutta pidän sitä edelleen ihan yhtä validina perusteena; niin kauan kuin miljoonat kärsivät niinkin perustavanlaatuisista puutteista kuin nälästä tai janosta, ei meillä ole jäljellä mitään muuta kuin eettinen velvollisuus opetella olemaan kiitollinen joka päiväisestä leivästämme.
Mitä ruokaan tulee, toinen lapsistani on ollut milloin mistäkin lie yliherkkä muun muassa ruuan kostumuksen suhteen ja toinen maito-muna-kala-vehnä-ohra-ruis-jne-allerginen. Koska allerginen ei lue vielä näin vaativia tekstejä, voin sanoa kaiken rehellisyyden nimissä hänen ruokiensa olevan paikoitellen lähempänä sahanpurua tai polkupyöränsisäkumia kuin ruokaa. Mutta mitä häneltä pienempänä jäämiä jäi, söin ne kaikki.
Olettaisin lasteni olevan (ja ovat) huonoja syöjiä ja kriittisiä ruuan suhteen (osin hyvällä syyllä). Kysyin siis heiltä, jotka kelvotonta ruokaa syövät.
Haastateltava yksi (kaiken maailman ruokakököille irvistäjä)
Minkälaista ruokaa koulussa on?
Silmät alkavat säihkyä ja vastaus: hyvää, kielen lipoessa suupieltä
Ainako?
Aina, loistavaa.
Eikö mikään ole pahaa?
Yks meiän luokalla sano kerran "yöks, en syö", kun oli maksalaatikkoa.
Ethän säkään tykkää maksalaatikosta?
Naaman hakiessa mutruilusta vastausta: se on koulussa erilaista, parempaa...
Haastateltava kaksi (allergikko, jolla on pätevä syy olla skeptinen, väärä ruoka voi viedä hengen)
Minkälaista ruokaa koulussa on?
Hyvää.
Ainako?
Noo, ei ihan. Yleensä.
Jätätkö syömättä, jos ei ole hyvää?
Otan vaan vähäse vähemmä, mut syön.
Entä jos on pahaa ruokaa?
Mut iskä, eikse ole parempi kuin ei mitään...ja toisilla ei oo ollenkaan
Oma mielipide. Jos ruokaa laitetaan tuhansille, olisi melko outoa, jos jokainen saisi jokaisella kerralla juuri mitä haluaa - tai edes parina päivänä viikossa. On heitelty ilmaan ajatuksia, että pakolaiset ovat osoittaneet meille, kuinka huonoa ruokaa meillä on kouluissa ja muissa laitoksissa tai kuinka pitäisi ottaa heidän tarpeensa paremmin huomioon.
Itse väittäisin, että ongelmia on vain kaksi: 1) huonosti kasvatetuilla lapsilla on asenneongelma, jonka suhteen heidän vanhempiensa tulisi tarkkailla kasvatustaan ja kotitoimia ja 2) huonolla asenteella liikkeellä olevia aikuisia.
Laitosruoka ei ole eikä sen ole tarkoitus olla gourmet-elämys. Se täyttää perustarpeet. Ehkä ensi kerralla, kun ei kelpaa, pitäisi miettiä niitä syyrialaisia lähi-idän leireillä, joilla ei välttämättä ole yhtään ateriaa päivässä - heitä riittää miljooniksi
Ps. Myönnän toki, että laitosruu'issa voi olla maantieteellisiä eroja, mutta Jyväskylässä ruoka on hyvää kouluissa ja päiväkodeissa.
Onko kukaan ollut lapsen urheiluseuran turnauksessa yötä ja syönyt siellä kouluruokaa? Itse olen parin vuoden aikana saanut osallistua kouluruokailuun. Simppeliä, riisuttua, mutta ajoittain todella hyvää.
Ehkä olen väärin kasvatettu ja kasvatan väärin, mutta olen oppinut ja edelleen opettanut, että ruoka ei ole poisheitettäväksi. Kaksi keskeistä tekijää ajaa tähän päätelmään: 1) taloudelliset ja 2) eettiset syyt.
"Niin moni ihminen kärsii nälästä", oli vanhempieni vastaus kysymykseen onko pakko syödä. Varmaan monella muullakin ikäiselläni. Olen ymmärtänyt, ettei tämä enää ole muodissa, mutta pidän sitä edelleen ihan yhtä validina perusteena; niin kauan kuin miljoonat kärsivät niinkin perustavanlaatuisista puutteista kuin nälästä tai janosta, ei meillä ole jäljellä mitään muuta kuin eettinen velvollisuus opetella olemaan kiitollinen joka päiväisestä leivästämme.
Mitä ruokaan tulee, toinen lapsistani on ollut milloin mistäkin lie yliherkkä muun muassa ruuan kostumuksen suhteen ja toinen maito-muna-kala-vehnä-ohra-ruis-jne-allerginen. Koska allerginen ei lue vielä näin vaativia tekstejä, voin sanoa kaiken rehellisyyden nimissä hänen ruokiensa olevan paikoitellen lähempänä sahanpurua tai polkupyöränsisäkumia kuin ruokaa. Mutta mitä häneltä pienempänä jäämiä jäi, söin ne kaikki.
Olettaisin lasteni olevan (ja ovat) huonoja syöjiä ja kriittisiä ruuan suhteen (osin hyvällä syyllä). Kysyin siis heiltä, jotka kelvotonta ruokaa syövät.
Haastateltava yksi (kaiken maailman ruokakököille irvistäjä)
Minkälaista ruokaa koulussa on?
Silmät alkavat säihkyä ja vastaus: hyvää, kielen lipoessa suupieltä
Ainako?
Aina, loistavaa.
Eikö mikään ole pahaa?
Yks meiän luokalla sano kerran "yöks, en syö", kun oli maksalaatikkoa.
Ethän säkään tykkää maksalaatikosta?
Naaman hakiessa mutruilusta vastausta: se on koulussa erilaista, parempaa...
Haastateltava kaksi (allergikko, jolla on pätevä syy olla skeptinen, väärä ruoka voi viedä hengen)
Minkälaista ruokaa koulussa on?
Hyvää.
Ainako?
Noo, ei ihan. Yleensä.
Jätätkö syömättä, jos ei ole hyvää?
Otan vaan vähäse vähemmä, mut syön.
Entä jos on pahaa ruokaa?
Mut iskä, eikse ole parempi kuin ei mitään...ja toisilla ei oo ollenkaan
Oma mielipide. Jos ruokaa laitetaan tuhansille, olisi melko outoa, jos jokainen saisi jokaisella kerralla juuri mitä haluaa - tai edes parina päivänä viikossa. On heitelty ilmaan ajatuksia, että pakolaiset ovat osoittaneet meille, kuinka huonoa ruokaa meillä on kouluissa ja muissa laitoksissa tai kuinka pitäisi ottaa heidän tarpeensa paremmin huomioon.
Itse väittäisin, että ongelmia on vain kaksi: 1) huonosti kasvatetuilla lapsilla on asenneongelma, jonka suhteen heidän vanhempiensa tulisi tarkkailla kasvatustaan ja kotitoimia ja 2) huonolla asenteella liikkeellä olevia aikuisia.
Laitosruoka ei ole eikä sen ole tarkoitus olla gourmet-elämys. Se täyttää perustarpeet. Ehkä ensi kerralla, kun ei kelpaa, pitäisi miettiä niitä syyrialaisia lähi-idän leireillä, joilla ei välttämättä ole yhtään ateriaa päivässä - heitä riittää miljooniksi
Ps. Myönnän toki, että laitosruu'issa voi olla maantieteellisiä eroja, mutta Jyväskylässä ruoka on hyvää kouluissa ja päiväkodeissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)